Loreraamattu 🛠️ Päivitetty Maailmanrakennus ja Lore-raamattu 🌍 Maailma ja kansakunnat Teknologia: Pronssi- ja rautakausi. Teräs on myyttinen, unohdettu taito. Ukon kerrotaan takoneen ensimmäiset teräsmiekat salamaniskusta, mutta taito on kadonnut ihmisiltä. Kuopio ("Muuaailman napa"): Sivistyneen maailman keskus. Täynnä lipeviä kauppiaita, monimutkaista byrokratiaa ja "liirumlaarumia". Pertsa vihaa Kuopiota, koska siellä kukaan ei sano suoraan, mitä tarkoittaa. Santhian tilalle tullut Kuopio on paikka, jossa "viäräleuat" ja juonittelijat hallitsevat. Puolanka: Pohjoinen, karu erämaa. Pertsan koti. Pessimismin koti: "Älä odota mitään, niin et pety." Ur-Shem & Xoltec: Mesopotamialaiset kaupunkivaltiot ja viidakon pyramideissa ihmisuhreja nuolenpääkirjoituksella säätelevät asteekkikansat. Austria (Austra-Viperia): Käärmekulttien ja hiekan hallitsema manner, jossa asuu käärmemäisiä hieroglyfikansoja. 🗡️ Hahmo: Puolangan Pertsa Tausta: Puolangan pessimismissä karkaistu barbaari. Motto: "Perkele. En odota maailmalta mitään hyvää, ja silti se onnistuu pettämään minut." Uskonto: Vannoo Ukon ja Perkeleen nimeen. Ukko on hänelle etäinen voima, joka antoi sisun, mutta ei sääliä. Taidot: Jäljitys, arktinen selviytyminen, pronssin taonta. Lukutaidoton, mutta arvaa kuvioista vaaran. Luonne: Juro, suora, vihaa turhaa puhetta. Pysyy köyhänä, koska juo rahansa Kuopion vahvaan viiniin ja häviää ne kierojen savolaisten uhkapeleissä. 🧚 Hahmo: Aeoli (Aeolian) Laji: Aeolian (Ilmanviemä). Yöeläin, jolla on huuhkajan silmät ja origami-siivet. Lainsuojaton (Hylkiö): Aeolianit vaativat täydellistä lajipuhtautta. Aeolilla on jokin "epämuodostuma" (esim. hieman erilainen kitiinirakenne tai värivirhe), minkä vuoksi hänet on karkotettu. Hän on hylkiö omassa rodussaan, mikä tekee hänestä katkeran ja itsenäisen. Lajikohtainen loukkaus: Raivostuu, jos häntä kutsutaan "Skarabeen tyttäreksi" (Stygialainen/Savolainen loukkaus) tai jos häntä luullaan muuksi lajiksi. Aeolianius on hänelle ainoa arvokas asia, vaikka hänen oma lajinsa on hänet hylännyt. Kyvyt: Lukutaito (supervoima Pertsan rinnalla), intuitiivinen mekaaninen taju (tinkering), yösaalistus paineaallolla. Puolanka-universumin heimot ja rodut 1. Hämäläiset (Panssariperuskallio) Stereotyyppi: Hitaita, vähäpuheisia ja jääräpäisiä. Sword & Sorcery -versio: Maailman parhaita linnoittajia ja raskaasti panssaroituja sotureita. He eivät kiirehdi taisteluun, mutta kun he pääsevät perille, mikään ei liikuta heitä. Heillä on "maan väki" puolellaan: he pystyvät aistimaan maan värähtelyt ja seisomaan vakaasti siellä, missä muut kaatuvat. Pertsan mielipide: "Noiden kanssa on turha alkaa jutella. Jouluna kysyy ja juhannuksena vastaavat, jos muistavat." 2. Lappalaiset (Pohjoisen noitakansa) Stereotyyppi: Noituutta, poroja ja mystiikkaa. Sword & Sorcery -versio: Shamaaneja, jotka hallitsevat revontulia ja sivistyneen maailman pelkäämää "Lapin noituutta". Heillä on sarvipäisiä karjaeläimiä (lehmän ja poron risteytyksiä), joiden maito antaa näkyjä. He eivät käytä rautaa, vaan luuta ja taikaa. Pertsan mielipide: "Kirottua poronpurijaa ei kannata katsoa silmiin, tai huomaat seuraavana aamuna olevasi itse kiveen hakattu haapa." 3. Hurrit ja Stadilaiset (Rannikon kaupparuhtinaat) Stereotyyppi: Mystinen mongerrus, kirjaimien puute (stadilaisilla), rikkaus ja ylimielisyys. Sword & Sorcery -versio: Hallitsevat merta ja kauppateitä. Heidän "mongerrustaan" pidetään salakielenä, jolla ohjaillaan laivoja ja valuuttoja. He pukeutuvat silkkiin, mutta heidän puheestaan puuttuvat kirjaimet ovat symboli siitä, miten he "leikkaavat" kaikesta välistä. Pertsan mielipide: "Suu täynnä puuroa ja taskut täynnä muiden kultaa. Ei niistä ota selvää, mutta hopea niille kelpaa." 4. Pohjalaiset (Puukkojunkkarit) Stereotyyppi: Sanansa mittaisia, uhmakkaita, väkivaltaisia. Sword & Sorcery -versio: Kaksineuvoisten (kahden puukon) mestareita. Heillä on tiukka kunniakoodisto: jos sanot jotain, se on verivala. He ovat maailman berserkkejä, jotka ryntäävät taisteluun huutaen sukuunsa ja häjyytensä nimeen. Pertsan mielipide: "Hulluja ne on. Parempi antaa niille tie tai varautua siihen, että vyön alla tuntuu kylmää rautaa." 5. Karjalalaiset (Runonlaulajat) Stereotyyppi: Puheliaita, iloisia, itkuvirsiä. Sword & Sorcery -versio: Bardeja ja vakoojia. He pystyvät lumoamaan kuulijan puheellaan ja laulullaan. He "itkevät" vihollisensa kuoliaaksi tai nauravat itsensä ulos vankiloista. Heillä on suora yhteys lintuihin ja metsän henkiin. Pertsan mielipide: "Puhuvat korvat irti päästä. Mutta jos tarvitset jonkun hiipimään itärajan taakse, ota karjalainen – se puhuu itsensä sisään vaikka suljetusta ovesta." 6. Savolaiset (Kierouden mestarit) Stereotyyppi: Viäräleuat, kukaan ei tiedä mitä tarkoittavat. Sword & Sorcery -versio: Kuopion, "muuaailman navan", hallitsijat. Diplomaatteja, jotka eivät koskaan anna suoraa vastausta. Jos savolainen lupaa jotain, vastuu siirtyy kuulijalle. He hallitsevat "sumun väen": he pystyvät sumentamaan keskustelun ja todellisuuden niin, että kukaan ei enää tiedä, kuka on kenenkin puolella. Pertsan mielipide: "Jos savolainen sanoo 'saattaa olla', se tarkoittaa 'ei varmaan', tai 'kyllä ehkä'. Parempi lyödä heti, niin säästyy aikaa." 7. Mäenväki ja Kveenit Mäenväki: Erakkomaisia vuoristolaisia (ehkä Pertsan kaukaisia sukulaisia), jotka asuvat luolissa ja louhivat sitä vähäistä rautaa. He ovat lyhyitä, leveitä ja haisevat vanhalle kivelle. Kveenit: Muinaisia jättiläisiä tai niiden jälkeläisiä, jotka asuvat kaukana pohjoisessa jäämeren rannalla. He ovat hiljaisia, mutta heidän voimansa on valtava. Kansat ja rodut (Lisäys) Viroonit: Eteläinen veljeskansa. He ovat seppiä ja kivenhakkaajia. Jos Kuopiossa ("muuaailman navalla") tarvitaan uusi torni, viroonit kutsutaan paikalle. He tekevät työt nopeasti, juovat vahvaa paloviinaa ja nauravat Pertsan juroitukselle. Heillä on erityinen suhde Aeolianeihin: he kutsuvat näitä "Tuulen tyttäriksi" ja yrittävät usein houkutella heitä laivoilleen antamaan myötätuulta. Ukko Ylijumala: Hän on taivaan ja ukkosen jumala. Kuten Crom, Ukko ei puutu pikkuseikkoihin. Hän on antanut ihmiselle kirveen ja sisun – se riittää. Ukon vaatimus "teräksen salaisuudesta" voisi liittyä siihen, että Ukko takoi ensimmäiset salamat raudasta, ja ihminen joka osaa hallita terästä, hallitsee palan taivasta. Väki: Maailma on täynnä "väkeä" (metsän väki, veden väki, kalman väki). Pertsa ei ehkä puhu "magiasta", vaan hän aistii, onko jossain paikassa tai olennossa "paha väki". Aeoli (Helinä) on Pertsan silmissä ehkä jonkinlaista "ilman väkeä". Hiisi: Alun perin pyhä paikka, mutta myöhemmin paha olento. Pertsa saattaa kutsua outoja asioita "hiiden tuotoksiksi". Perkele: Se on voimasana, joka kutsuu muinaista voimaa. Kun Pertsa karjuu "Perkele!", se ei ole vain kirosana, vaan se on manaus, joka jähmettää heikommat. Ilmatar soveltuu Aeolianeihin suorastaan täydellisesti. Suomalaisessa mytologiassa Ilmatar on ilman impi, maailman luoja ja alkulähde, joka "laskeutui" alkumereen. Aeolianeille hän voisi olla Alkuemo, josta kaikki "Ilmanviemät" ovat saaneet alkunsa. Tässä on ehdotus siitä, miten Ilmatar, mystiset jumalhahmot ja kultit asettuvat tähän karuun Puolanka-maailmaan: 1. Ilmatar ja Aeolianien mytologia Aeolianeille Ilmatar ei ole vain taru, vaan heidän olemassaolonsa perusta. Korkeuden Valtiatar: Aeolianit uskovat, että Ilmatar loi maailman laulullaan, mutta väsyi ja nukahti yläilmoihin. Aeolianit ovat "Ilmattaren hengitystä" – olentoja, joiden tehtävä on pysyä korkealla, jotta he eivät saastuisi maanpinnan "raskaasta väestä". Hylkiö-teema: Aeoli (meidän sankarittaremme) on lainsuojaton, koska hänen lajinsa uskoo, että epämuodostumat ovat merkki siitä, että Ilmatar on kääntänyt katseensa pois. "Maan vetovoima on voittanut sielun", he sanovat. Pertsan näkemys: Pertsa suhtautuu Ilmattareen kuin sääilmiöön. "Ilmatar on kai vihainen, kun tuulee niin perkeleesti, ettei nuotiota saa syttymään." 2. Mystiset jumalhahmot (Pimeä puoli) Sword & Sorcery vaatii vastapainon Ukolle ja Ilmattarelle. Tässä on hahmoja, jotka edustavat maailman vaarallisia voimia: Loviatar (Sokea tytär, Kivun valtiatar): Tuonelan sokea tytär, yhdeksän sairauden äiti. Hän on sivistyneiden kaupunkien (kuten Kuopion) salainen pelko. Loviatar edustaa mätää, ruttoa ja sellaista kärsimystä, joka ei tapa heti, vaan kuihduttaa. Hiisi (Metsän kauhu, Turmelija): Ei vain paikka, vaan muinainen, sarvipäinen jumalolento, joka hallitsee metsän pimeitä puolia. Hiisi vaatii veriuhreja vastineeksi metsästysonnessa. Kun Pertsa sanoo "Hiiteen koko homma", hän ei tiedä, miten lähellä kutsua hän on. Iku-Turso (Meren ja kuilun hirviö): Syvyyksien jumala, jota Viroonit ja Stadilaiset pelkäävät. Se on lonkeromainen, muinainen kauhu, joka nukkuu Itämeren pohjassa ja herää, kun verta vuodatetaan aaltoihin liikaa. 3. Pahantekijät ja Kultit Tarinan antagonisteiksi tarvitaan jotain konkreettisempaa kuin etäiset jumalat: Rautahampaan Kultti: Salaseura, joka toimii Kuopion kellarikerroksissa ja Xoltec-pyramidien varjoissa. He uskovat, että teräksen salaisuus löytyy vain uuttamalla "elämän väki" tuhannesta ihmisuhrista. Heidän johtajansa on usein joku sivistynyt kauppias, joka haluaa takoa itselleen murtumattoman terässydämen saavuttaakseen kuolemattomuuden. Velho-Ruohtto: Lappalainen noita, joka on hylännyt poronsa ja kotansa saavuttaakseen Loviataren suosion. Hän hallitsee "jäätynyttä väkeä" ja pystyy nostamaan kuolleet soturit hangen alta palvelemaan häntä. Hän on Pertsan arkkivihollinen, koska hän edustaa kaikkea, mitä barbaari vihaa: noituutta, pelkuruutta ja kylmyyttä, joka ei lähde saunallakaan. Hämärän näkijät (Vesper-lahko): Kultti, joka palvoo Ikuista Yötä. He uskovat, että aurinko (Ukon silmä) on sokaissut ihmiset, ja vain pimeydessä näkee totuuden. He tavoittelevat Aeolian-olentoja (kuten Aeolia), jotta voisivat repiä näiltä "huuhkajan silmät" ja asettaa ne omiin silmäkuoppiinsa nähdäkseen henkimaailman. 3. Pahantekijät ja Kultit Tarinan antagonisteiksi tarvitaan jotain konkreettisempaa kuin etäiset jumalat: Rautahampaan Kultti: Salaseura, joka toimii Kuopion kellarikerroksissa ja Xoltec-pyramidien varjoissa. He uskovat, että teräksen salaisuus löytyy vain uuttamalla "elämän väki" tuhannesta ihmisuhrista. Heidän johtajansa on usein joku sivistynyt kauppias, joka haluaa takoa itselleen murtumattoman terässydämen saavuttaakseen kuolemattomuuden. Velho-Ruohtto: Lappalainen noita, joka on hylännyt poronsa ja kotansa saavuttaakseen Loviataren suosion. Hän hallitsee "jäätynyttä väkeä" ja pystyy nostamaan kuolleet soturit hangen alta palvelemaan häntä. Hän on Pertsan arkkivihollinen, koska hän edustaa kaikkea, mitä barbaari vihaa: noituutta, pelkuruutta ja kylmyyttä, joka ei lähde saunallakaan. Hämärän näkijät (Vesper-lahko): Kultti, joka palvoo Ikuista Yötä. He uskovat, että aurinko (Ukon silmä) on sokaissut ihmiset, ja vain pimeydessä näkee totuuden. He tavoittelevat Aeolian-olentoja (kuten Aeolia), jotta voisivat repiä näiltä "huuhkajan silmät" ja asettaa ne omiin silmäkuoppiinsa nähdäkseen henkimaailman. 4. Lore-bibel päivitys: "Väen sota" Jotta maailmassa on jännitettä, nämä voimat ovat jatkuvassa ristiriidassa: Ukon väki (Rauta, sisu, hiki): Pertsan edustama voima. Se on rehellistä, kovaa ja kuluttavaa. Ilmattaren väki (Ilma, laulu, vapaus): Aeolin edustama voima. Se on nopeaa, hienovaraista ja herkkää. Hiiden ja Loviataren väki (Mätä, petos, pimeys): Kulttien ja pahantekijöiden voima. Se on helpompaa ja houkuttelevampaa, mutta se korruptoi kantajansa. 📖 Päivitetty Lore-bibel: Puolangan Pertsa & Ilman tyttäret Aseistus: Pertsan Kirves: Raskas, usein hiottu pronssikirves (piilukirves), jonka varressa on Puolangan pessimismin merkkejä. Se ei ole mikään hieno koristekirves, vaan työkalu, joka on nähnyt verta ja hartsia. Uskomus Aeolianeista: Pohjolan kansat pitävät heitä Ilman tyttärinä. Uskotaan, että he ovat syntyneet Ilmattaren huokauksista. Aeolianit (Ilmanviemät) itse pitävät itseään puhtaimpana "väkenä". Ilmi on kuitenkin hylkiö, koska hänen siipiensä kitiini on "saastunut" maan väellä – hän on epämuodostunut ja siksi karkotettu korkeuksista. 🛠️ Puolanka-universumin Lore-päivitys Kansa: Ilmanviemät Nimitykset: Kutsutaan myös Tuulen tyttäriksi tai Ilman immiksi (neitsyt-papittaret). Ihmiset (erityisesti stygialaiset/savolaiset) saattavat loukata kutsumalla heitä "Skarabeen tyttäriksi". Uskonto: Palvovat Ilmatarta. Ylin hengellinen johtaja on Väinämöinen, patriarkka, joka kantaa muinaisen tietäjän nimeä ja perintöä. Hylkiöt: Ilmanviemät vaativat ehdotonta fyysistä virheettömyyttä. Kaikki "vialliset" (kuten Ilmi siipivikansa vuoksi) karkotetaan maan pinnalle "saastumaan". Hahmo: Tuulikki / Ilmi Nimi: Pertsa käyttää nimeä Ilmi. Se on lyhyt, napakka ja kuulostaa siltä, että sillä voi komentaa. Olemus: Pieni, kitiinisiipinen, yöeläimen aisteilla varustettu selviytyjä. Tässä on visuaalinen kuvaus Puolangan Pertsasta ja Tuulikki-Ilmistä, jotta voit kuvitella heidät (tai käyttää tätä apuna hahmoluonnosten tekemiseen): Puolangan Pertsa Ruumiinrakenne: Pertsa ei ole kehonrakentaja, vaan kuin vanha honka tai nälkäinen susi. Hän on pitkä ja jäntevä; jokainen lihas on sitkeää kuin kuivattu poronliha. Hänen ihonsa on parkkiintunut auringossa, pakkasessa ja nuotiolikaisten loimussa. Kasvot: Kasvot ovat kuin Puolangan routainen maaperä – kovat ja anteeksiantamattomat. Leuka on leveä ja sänkinen, ja vasemman posken halkaisee vanha, vaalea arpi. Silmät ovat teräksenharmaat ja syvällä kuopissaan; ne eivät värähdä, vaikka maailma ympärillä palaisi. Ne ovat "pessimistiset silmät", jotka ovat nähneet kaiken ja odottavat vain seuraavaa pettymystä. Varusteet: Olalla lepää raskas, tummunut pronssikirves, jonka terä on hiottu partaveitsen teräväksi. Vyöllään hänellä on suuri, puukahvainen puolankalainen puukko, jonka tuppi on kulunutta nahkaa. Päällään hänellä on karkeasta villasta tehty paita ja nahkahousut, jotka on paikattu useaan kertaan. Hän haisee hieltä, savulta ja halvalta etikkaiselta viiniltä. Tuulikki (Ilmi) Ruumiinrakenne: Pieni ja siro, noin 135-senttinen olento, joka näyttää ensisilmäyksellä hauraalta tytöltä, mutta on täynnä jäntevyyttä. Hänen ihonsa kuultaa kalpeana, melkein helmiäismäisenä nuotion valossa. Siivet: Hänen selässään on neljä kapeaa, läpinäkyvää kitiinisiipeä, jotka muistuttavat sudenkorennon siipiä. Ne kimaltelevat sateenkaaren väreissä (iridescent), mutta ovat nyt takkuiset ja tahmeat harmaasta hämähäkinseitistä. Toinen yläsiivistä on hieman vääntynyt juuresta – se on se kuuluisa epämuodostuma. Kun hän liikahtaa, siivistä lähtee vaimea, mekaaninen thrum-thrum -ääni. Kasvot ja silmät: Kasvot ovat kapeat ja sydämenmuotoiset, ja niitä ympäröivät villit, hunajanväriset hiukset, joihin on takertunut havunneulasia ja seittiä. Hänen silmänsä ovat valtavat, mustat "huuhkajan silmät" ilman näkyvää valkuaista. Ne heijastavat nuotion liekit kultaisina pisteinä ja näyttävät lukevan Pertsan ajatukset kuin avointa kirjaa. Tila: Hän on juuri purkautunut pellavasäkistä, ja hänen yllään on vain riekaleisia seittejä ja karkeita kankaanpaloja. Hän näyttää samanaikaisesti muinaiselta jumalattarelta ja hakatulta katukoiralta. Kohtauskuva: Vastakohtien kohtaaminen Kuvittele heidät rinnakkain hämärässä leirissä: Valtava, verinen ja krapulainen Pertsa nojaa kirveeseensä ja katsoo alaspäin hienostuneeseen mutta liattuun Ilmiin. Pertsa on kuin peruskallio – raskas, paikallaan pysyvä ja karkea. Ilmi taas on kuin elohopeaa tai ilmaa – kevyt, värisevä ja täynnä vaarallista älyä. Pertsan karkeat, parkkiintuneet sormet pitelevät pientä puukkoa, jolla hän varovasti (mutta kiroillen) viiltää viimeisiä seittejä Ilmin siipien välistä. Hopeinen kuunvalo ja punainen nuotion loimu leikkaavat heidän hahmonsa irti metsän pimeydestä. Miltä tämä visuaalinen asetelma vaikuttaa? Haluatko, että tarkennan jotain yksityiskohtaa, kuten Pertsan kirveen koristeita tai Ilmin siipien kitiinikuviointia? kitiinikuviointi Tuulikki-Ilmin kitiinikuviointi ei ole vain koristetta, vaan se on hänen biologinen "leimansa", joka kertoo hänen voimastaan, terveydestään ja – tässä tapauksessa – hänen lainsuojattomuudestaan. Tässä on tarkempi kuvaus siitä, miltä se näyttää Pertsan silmin nuotion loimussa: Siipien kitiinisuonisto Rakenne: Siipiä halkovat hienot, tummanruskeat suonet, jotka muistuttavat jäätyneen lammen halkeamia tai hienointa kuparilankaa. Ne lähtevät siiven tyvestä paksunemina ja haaroittuvat kohti reunoja yhä ohuemmiksi, lähes hiusmaisiksi linjoiksi. Geometria: Suonten väliin jäävä tila on täynnä mikroskooppista, kuusikulmaista kennokuviota. Se näyttää siltä kuin joku olisi kaivertanut tuhansia pieniä timantteja siiven pintaan. Kun siipi värähtää, valo taittuu näistä kennoista ja luo sateenkaarenvärejä, jotka näyttävät liikkuvan siiven pinnalla kuin öljy veden päällä. Kitiinin väri ja hylkiön merkki Väriskaala: Normaalisti Ilmanviemien siivet hohtavat kirkkaana taivaansinisenä ja puhtaana hopeana. Ilmin siivissä on kuitenkin jotain "väärää". Kitiinissä on paikoitellen tummia, meripihkan värisiä läiskiä, jotka näyttävät melkein siltä kuin veri olisi hyytynyt kitiinin sisään. Vääristymä (Se "epämuodostuma"): Siellä, missä siipi liittyy selkärankaan, kitiinikuviointi muuttuu sekasortoiseksi. Säännöllinen kenno murtuu ja muuttuu rosoiseksi, kuin arpirudeksi. Se on kohta, josta siipi on vääntynyt, eikä se laskostu täydellisesti origami-niveleensä. Pertsan mielestä se näyttää siltä kuin joku olisi yrittänyt takoa kuumaa rautaa, mutta lyönyt huti ja jättänyt terään ruman jäljen. Pertsan havainto (Näkökulma) Pertsa katsoo kuviota puukko kädessään. Hänelle se ei ole "kaunista" siinä mielessä kuin Kuopion herroille. "Perkele, tämähän on kuin huonosti karkaistu viikate", Pertsa ajattelee. "Kaunis katsoa kaukaa, mutta läheltä katsottuna täynnä säröjä. Mutta säröt ne on nekin, jotka pitävät terän purevana." Miten kitiini käyttäytyy tilanteessa? Valo: Nuotion oranssi kajo saa kitiinin hehkumaan syvän kuparisena. Se luo kovan kontrastin harmaalle, tahmaiselle hämähäkinseitille, joka näyttää entistä likaisemmalta kirkasta kitiiniä vasten. Ääni: Kun Pertsa raaputtaa seittiä puukollaan, kitiinistä lähtee kimeä, melkein metallinen ääni – kuin kynsi raapisi lasia tai hienoa keramiikkaa. Se saa Pertsan hampaat irvistykseen. Tunto: Seitti on tarttunut kitiinin pieniin uria myöten. Puhdistaessaan sitä Pertsa joutuu olemaan yllättävän tarkka, ettei hän "nylje" siiven herkkää pintakalvoa irti suonistosta. Miltä tämä kuulostaa? Jos tämä kuviointi on se, mikä tekee Ilmistä hylkiön, voimme käyttää sitä myöhemmin tarinassa: ehkä joku toinen Ilmanviemä tunnistaa hänet heti tästä "likaisesta" kitiinistä, tai ehkä joku velho haluaa nimenomaan nämä "vialliset" siivet jonkin pimeän kokeen raaka-aineeksi. 🛠️ Päivitetty Lore-raamattu: Kauneus ja Kitiini Kauneuskäsitys: Ilmanviemät arvioivat yksilön statuksen sen mukaan, kuinka monta "prismapistettä" heidän siipensä pystyvät heijastamaan auringonvalossa. Täydellinen heijastus tarkoittaa korkeaa kastia. Himmeys tai värimuutokset tarkoittavat sairautta tai geneettistä rappiota. Rujosiipi (Vamma): Ilmillä on hyytynyttä kudosta kitiinikerrosten välissä. Se on pysyvä vamma, joka syntyi hänen kuoriutuessaan (vaiheessa, jossa siivet pumppautuvat auki). Se tekee hänestä "pimeän" muiden Ilmanviemien silmissä. Pertsan suhde vammaan: Pertsalle vamma on mekaaninen haaste. Hän näkee Ilmin "viallisena työkaluna", joka on kuitenkin käyttökelpoinen. Tämä luo heidän välilleen sidoksen: kumpikaan ei sovi omaan yhteiskuntaansa. 🛠️ Puolanka-universumin Lore-päivitys Pertsan tietämys (tai sen puute): Hallan paliskunta: Pertsan kotiseutu. Siellä tunnetaan porot, sudet ja Lapin noidat, mutta Ilmanviemät eivät koskaan laskeudu niin pohjoiseen – tai jos laskeutuvat, he pysyvät pilvien yläpuolella. Kuopion tarinat: Pertsa on kuullut "lintunaisista" ja "perkeleellisistä siipiveikoista" vain Kuopion rähjäisimmissä kapakoissa, yleensä viidennen sahdin jälkeen. Tarinoissa ne kantoivat miehiä taivaaseen tai söivät lapsia. Pertsa piti niitä aina savolaisten liirumlaarumina.